See u there!
sunnuntaina, syyskuuta 15
maanantaina, huhtikuuta 29
little thing called love
Uuden työn aloittamisesta sen valmiiksi saattamiseen voi parhaimmillaan kulua minulta kymmenenkin vuotta.
Tämä julkistus taitaakin siis olla avautuminen yhdestä raakileesta siemenestä, joka toivottavasti kasvaa muodoltaan ja tarkoitukseltaan täydeksi elämänmakuiseksi kuvasarjaksi.
Työstämisen tahaton hitaus on hurmaavaa vastapainoa päivätyöni aikatauluille. Tämä kyseinen kauluspaita-projekti on minun itselleni lahjoittama mahdollisuus tarkastella työtäni henkilökuvaajana ja henkilökuvan monenlaisia muotoja. Saan tutkia, mitä tapahtuu, kun minun ja kuvattavan kohtaamiselta riisutaan haastattelun muovaama konteksti.
Minua houkutti myös ajatus tehdä alastomia kuvia ilman alastomuutta. Niin, etteivät vaatteet pääse olemaan rooli tai suojakuori, joiden taakse aito minä voi turvallisesti piiloutua. Olen lukenut Lindberghini suurella rakkaudella...ehkä olenkin aina halunnut kuvata kauluspaitoja ja omat kymmenen naistani...
Lehtikuvaajavuosieni aikoina olen joutunut pohtimaan kuvattavan ja kuvaajan suhdetta ja keinojani tehdä kuvaustilanteesta mahdollisimman hyvä ja antoisa kummallekin osapuolelle.
Tämän työn muokkautuessa muokkautui myös ajatus mahdollisuudesta yrittää riisua kuvattavan ajatusmaailmasta pois liian usein kohtaamani kontrolli siitä miltä hän haluaa tai ei halua näyttää kuvassa - riisua kaikki esteet antautua ajatukselle, että on kuvan arvoinen.
Ihanan valokuvaajan Sara Valliojan kanssa kokeilin tehdä itse kuvaussessiosta omanlaisensa haastattelun jättämällä hänet yhden kysymäni kysymyksen kanssa ajatuksineen minun seuratessani häntä. Ehkä se oli kysymykseni (!), jokatapauksessa kysymyksen muotoon määritelty kuvaustilanne tuotti aivan liikaa ajatusten painolastia tilanteeseen.
Kuvasin Saraa heinäkuussa 2012.
Pitkin talvea kohtaamani ihmiset antoivat hiljalleen uutta suuntaa minne kulkea kauluspaituleiden kanssa.
Henkilökuvaustilanne
muodostuu parhaimmillaan hyvin intiimiksi; unohdamme tai joustamme hetkellisesti omissa henkilökohtaisissa rajoissamme. Samalla kun saatamme uskaltautua paljastamaan pelkojamme ja heikkouksiamme, paljastamme myös kuinka oikeastaan puhumme itse itsellemme. Se ei aina ole kovinkaan lohdullista kuultavaa.
Seuraavaksi ihanat kymmenen naistani saavatkin mutusteltavakseen kauniin ajatuksen itsestään kuvauksen ajaksi.
♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)