Five String Serenade

My lovely model Helmi 4 years.

Doll House

I wake up to a day that has already gone.

Cannot remember when I would have had a beautiful dream.

I live in an impossible world;

in a world my own mind has created for me.

There is no-one who would wait for me.

No-one to run to.

Suukkoja reisilihaksille

Suukkoja reisilihaksille – 6 päivää joogaretriitissä

Kotiin jäävät tällä kertaa ipod, ystävät, juorulehdet – puhelin on mukana vain hätätapauksia varten. Toiveeni on löytää uudelleen läsnäolon taito, hiljentyä itseni kanssa. En pidä yksin matkustamisesta; lentokentät ja ruuhkaiset asemat ehkä antavat lupauksen seikkailusta, mutta kiireisen ihmismassan puristuksessa jättiläismäisissä halleissa on harmonia kaukana. Viimeistään Rooman esikaupunkien ohi ajellessa, radanvarren graffitien vilistäessä ohi, ajattelen vuoden takaisen googlailun ja tämän omatoimisuuden olleen hölmöä. Miksi en vain vuokrannut mökkiä meren rannalta ja tuijottanut kaukaisuuteen.

Arkielämästä, arkiminästä ei kuitenkaan noin vain irtauduta – puhuimme heti retriitin aluksi, kuinka mieli matkaa vasta perässämme paikan päälle, kuinka kiinnittynyt se on rutiineihimme. Minä tarvitsin tämän matkan, tämän vuoristoisen Italian maalaismaiseman ja kukkulan laelle rakennetun keskiaikaisen linnoitetun kylän, jotta ymmärtäisin olla tässä hetkessä. Nyt.





Puitteet tasapainon löytämiseen ja hiljentymiseen ovat Casperiassa lumoavat; kapeita paljaita kivestä rakennettuja kujia kukka-ja viheristutuksineen, joka puolella loikoilevia kissoja, huikea näköala alas laaksoon ja kellariluolaan rakennettu kylpyhuoneeni suitsukkeine ja kynttilöineen.

Asunnolle alkavat löytämään tiensä myös muut retriittiläiset. Jaan neli-kerroksisen talon brittiläisen pariskunnan Lizzien ja Tonyn sekä ikäiseni Lauran kanssa. Jokaiselle on talossa oma kerroksensa ja sisäänkäyntinsä – yksityisyys säilyy tarvittaessa. Yhteinen keittiö ja kattoterassikerros poistavat liian yksinäisyyden huolen. 10 henkiselle ryhmällemme löytyy illallisella jutustellessa yhteiset lähtökohdat ja tavoitteet tämänkaltaisen loman viettämiselle. Syy synergiallemme voi tosin yhtä hyvin löytyä kylää ja ravintolaa kiertävästä ihanasta näköalasta, Italian auringosta tai kokemuksistamme arkielämiemme riepotuksissa.

 

Aamuauringon nosteessa tepastelemme joogahuoneelle vesitankkauksen voimin. En ole meditoinut ohjatusti aikoihin – aamujoogatreeneistä minulla on sentään kesältä kokemusta.

Ohjaajamme Gabrielle Longilla on 20 vuotta joogaa ja koulutusta meriittinään sekä sädehtivät silmät. Tunnelma salissa on mukava ja iloinen. Gabrielle johdattelee alkumeditaatiota lämpimällä äänellään, mutta mieleni on vastahakoinen rauhoittumaan ja kehoni pysymään paikoillaan. Puolivälissä toinen jalkani on aivan turta! Minähän olen mielestäni ollut suhteellisen hyvässä kunnossa! Liikutun ensimmäisen rentoutuksen aallon noustessa minussa; miten kireä ja hermostunut olenkaan…miten pinnallista hengitykseni on. Meitä neuvotaan antamaan kaikenlaisten tuntemusten tulla ulos: ilon, surun, raivon, turhautumisen. Arkielämän murheet ja kiire ovat vielä läsnä.

Jooga Iyengarin tapaan on hyvin intensiivinen kokemus. Olen tottunut pistäytymään tunneilla – oppinut mielestäni keskittymään harjoitukseen sekä huomioimaan kehoani ja korjaamaan asanoitani. Täällä tämän ihanan opettajan johdolla aloitamme alusta. Käymme osa osalta kehoamme ja ryhtiämme läpi. Ensimmäisen tunnin opettelemme kantamaan itseämme ja tuntemaan energian virtaamassa kehomme läpi. Aamiaisen jälkeen lähdemme sulphur-kylpylään lekottelemaan lämpimään altaaseen iltapäiväksi. Keräämme läheisiltä luonnonlähteiltä sulfuuri mutaa mukaamme, jotta saamme talolla hoivailla itseämme luonnonmineraalikasvonaamioilla.





Jo toisen päivänä huomaan kehossani selkeän jäntevöitymisen tunteen. Aamujoogamme eivät ole mitä tahansa jumppatunteja. Kihisen energiaa – lihakseni tuntuvat heränneen eloon. Aamiainen viisine erilaisine juustoineen, italialaisine makkaroineen ja  hedelmineen katoaa pöydästä. Ihmettelemme kuinka helposti aamuherääminen ja puolentoista tunnin jooga onnistuu ilman jättiläismäistä aamukahvia.

Keho pääsee tosi toimiin iltapäivätunnilla. Lauantai-ilta kynttilöiden valossa joogaten on kaupunkielämän rientoihin tottuneelle hurmaava ajatus.  Siirrämme ensimmäisinä tunteina harjoiteltuja kehonhallintatekniikoita itse asanoihin. Nyt vasta ymmärrän kuinka voimallista perusjoogakin kuntoilumielessä voi olla – kunhan siihen lähdetään syventymään hyvällä anatomia- ja lihastuntemuksella varustetun opettajan kanssa. Astanga on ollut selälleni liian vaativaa ja välillä olen harmitellut, kun sopivan hellää mutta voimallista muotoa ei ole tuntunut löytyvän. Tunnin jälkeen istun tovin omassa rauhassani tunnustelemassa autuaan onnellista oloani. Ensimmäistä kertaa koen, että minua ohjataan syvällisesti ymmärtämään miten saada kehoni lihaksisto toimimaan. Tämähän todella vie yksinkertaisimmatkin joogaliikkeet aivan uudelle tasolle.   

Loppuillan lekottelemme talon terassilla napostellen kylän pastaleipomon tuorepastoja ja paikallista viiniä siemaillen. Olemme yhtä mieltä siitä, että Sunflower Retriitti yhdistää mainiolla tavalla lomailun, rentoutumisen, kuntoutumisen ja Italialaisen elämäntavan.

’Find total happiness in cabbage leaf’

Kolmantena aamuna herään toteamaan, että minulla on ollut täysi oikeus tuntea itseni stressaantuneeksi, teknologiaähkyiseksi ja välillä jopa ahdistuneeksi arkielämässäni. Minun tarvitsee suoda itselleni tämä etäisyys ja yksinäisyys ladatakseni sekä mieltäni että kehoani. Yksittäinen joogatunti on lähinnä hätävara mielen tyynnyttämiseen. Kesämökillä on vähintään puoliso mukana ja ystävät ja työt kännykän päässä.

Yhteyden löytäminen itseensä tuntuu onnistuvan täällä näiden ihmisten keskelläkin. Jokainen on tullut etsimään hetkellistä rauhaa elämäänsä. Kuten joogasalissa oman harjoituksen suhteen, ei meillä retriitiläisillä ole mitään ennakko-odotuksia tai – käsityksiä toistemme suhteen. Vapauttava tuntemus – saan olla positiivisessa mielessä yksin ihmisten keskellä – en olekaan erakoitumassa!

Teemme ryhmän kanssa pienen päivävaelluksen muinaiseen vuoristopyhättöön. Kerjäläismunkit rakensivat luolaan lähteen juurelle erakkomajan alttareineen elääkseen luonnon yhteydessä kaukana maailman houkutuksista – paikallista joogihistoriaa siis! Ryhmämme ei kylläkään juuri ehdi etsiä yhteyttä ympäröivään luontoon – juttu lentää trekillä railakkaasti. Juuri tieteentutkimuksen tohtoriksi valmistunut Andy vitsailee, ettei kykene istumaan meditaatiosessioita läpi ajattelemalla koko ajan olla ajattelematta. Tunnustelen maata tennareitteni pohjan läpi koko jalkapohjallani ja nautin auringosta.

Iltapäiväksi olen varannut itselleni refleksologisen hoidon - trekin jälkihoidoksi aromaattisia öljyjä, kynttilän valoa ja terapeutti käymässä läpi jalkapohjia.

Illallispaikkavalintoihin on kiinnitetty erityistä huomiota – olemmehan Italiassa. Lizzyllä on kokemusta myös ranskalaisista retriiteistä, joissa niissäkään ei ole aivan päivän selvää kumpi on tärkeämmällä sijalla: ruoka vai jooga. Viiden ruokalajin ateria farmiravintolassa, jossa isäntä tuottaa talon viinin ja oliivit ja emäntä hoitaa kokkaamisen, kruunaa sunnuntai-illan. Miten jaksamme aamutunnille?

Aamukahdeksalta ryhmä tyytyväisiä joogeja salissa odottaa päivän alkua. Näinkö helposti rutiineja muutetaan paremmaksi? Istumaryhtini on selkeästi muuttunut – istun jälleen hyvässä ryhdissä vaistomaisesti. Pysyvätkö nämä opit mukanamme kotiin ja arkeen mietimme aamiaisseurueessa. Vertailemme Lauran kanssa epäterveellisiä tapojamme ja arvuuttelemme jäävätkö idylliset iltamme ilman televisiota Casperiaan.

Päivästä muodostuu tiukahko. Ennen iltapäivätuntia kierrän laaksoa kylämme ympärillä. Parille viereiselle kukkulalle nousu laittaa jalkalihakset mielipuoliselle koetukselle. Sammun illalla sänkyyn.

Seuraavan aamutunnin jälkeen oloni on huono. Olen tainnut laittaa kehoni liian kovalle koetukselle. Kaikki puhe oman kehon kuuntelemisesta – mihin se jäi? Olenko sortunut suorittamaan lomaani? Nukun ja lepäilen päivän – onneksi on harmaata ja sateista. Gabrielle puhuttaa minut iltapäivän ja koko viikon viimeiselle tunnille. Vaikka kyse vahvistavasta joogasta, epäilen jaksamistani, mutta en halua jättää väliin mahdollisuutta rentouttaa tehokuntoutettua kehoani. Tunti koostuu pitkistä, jopa 20 minuuttia kestävistä rentoutus-asanoista. Jotkut tuntuvat asentoina liian oudoilta paikoillaan pysymiseen. Johtunee varmaan kehoni jännitteistä ja lihasmuistiini piintyneistä vanhojen selkäkipujen haamuista.

Päätämme kurssin chakrojen puhdistusmeditaatioon. Olen aina ollut huono rauhoittumaan meditaatioon, mutta puolentoista tunnin rentoutuminen antoi valmiiksi levollisen olon ja pääsen melko helposti hiljentymään harjoitukseen ja sulkemaan viikon.

Ehkä minulle ’itseni etsiminen’ on alkanut merkitä oman tahdin löytämistä ja sen kanssa sinuiksi tulemista. Jotta arjen kiireen keskelläkin tuntisin syvyyden rauhan vaikka pinnalla kuohuisi.

Varovainen kontakti omaan arkeen – muuhun maailmaan – viimeisenä aamuna sähköpostin ja puhelimen välityksellä tuntuu ihan hyvältä. Osaan arkeani en haluaisi millään palata; kiireestä puhuminen ja töistä hössöttäminen saavat minut hetkellisesti voimaan pahoin.

Onneksi saan istua vielä hetken talomme terassilla Casperian auringon alla.   

Julkaistu Kauneus & Terveys, 2010